Olen Outi Amanor (os. Virkki) ja olin Cheza Ngoman ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 1997-99. Ensimmäinen vuosi uuden yhdistyksen kanssa teetti paljon töitä. Piti perustaaa yhdistys ja tehdä siihen tarvittavat paperit, löytää tanssitreeneille sopivat tilat, saada perustajajäsenien lisäksi uusia jäseniä, löytää toimintaa tukeva opintokeskus, avata pankkitili, maksaa Menardin palkkioita ja tehdä avustushakemuksia. Paljon kaikkea hallinnollista työtä siis. Osa oli jo tuttua toisen tanssiryhmän kautta, mutta paljon piti opetella myös uutta.
Ensimmäiset vuodet olivat melkoista ”honey moonia”. Isoin osa ryhmäläisistä tunsi jo entuudestaan toisensa, mutta Menard oli uusi tuttavuus ja hänen opetustyylinsä ja intonsa lumosi meidät kaikki. Treenit oli rankkoja, mutta ihania. Sovitut esiintymiset motivoivat. Meillä kaikilla oli valtava pöhinä päällä ja harjoitukset olivat pitkiä. Yksinhuoltajaäitinä minulla oli lapsi mukanani, mutta tanssimaan oli pakko päästä. Muistan kuinka usein raahauduin väsyneenä treeneihin ja kolmen tunnin hikisten tanssien jälkeen leijuin kotiin. Kyllä, tanssilla oli oikeasti voimaannuttava taika.
Vuosi -98 meillä oli hurjasti esiintymisiä ja valtava halu näyttää sekä itsellemme että muille. Esiintymisiä varten piti hankkia asuja ja sitä varten tuotettiin kangasta Tansaniasta ja ompelimme siitä itse asut. Keppitanssin harjoituksissa Vuoltsulla lamppuja meni rikki, kun opettelimme uutta upeaa koreografiaa. Esiinnyimme Tampereen alueen lisäksi Kuopiossa, Tammelassa, Kuhmalahdessa, Isnäsissä sekä Turussa Tansanian presidentin vierailun yhteydessä.
Opettelimme swahilin kielisiä lauluja ja Menard haali ystäväpiiristään afrikkalaisia rumpaleita. Rumpuryhmä tarvitsi rumpuja ja niiden valmistusta Menard myöskin opetti. Minä toin vuohennahkoja mukanani Ghanasta ja kuivattelin niitä kerrostalon pihassa. Mahtoi olla melkoinen näky, mutta en sitä tuolloin miettinyt. Esiintyvän ryhmän ja rumpuryhmän lisäksi oli jo alkeisryhmäkin perustettu.
Cheza Ngoman logosta pidettiin kilpailu vuonna -98 ja sen voitti Eila Pilvenpalon ehdotus, joka yhä edelleen on käytössä. Logoa näkyi mainoksissa, banderollessa ja t-paidoissa.
Voimakas tanssi ja heikot polveni eivät olleet paras mahdollinen yhdistelmä ja jouduin jossain kohtaa antamaan periksi ja vähentämään tanssia rajusti. Muutaman vuoden tauon jälkeen palasin takaisin tanssin pariin, mutta tässä kohtaa lastenryhmän vetäjänä 2003-05 yhdessä Menardin kanssa.
Kuva on otettu lastenryhmän esiintymisen yhteydessä Satuviikolla Peltolammin kirjastossa 2003. Pallosta näytän lapsille missä Suomi ja Tansania ovat.
Vuodet Cheza Ngomassa antoivat minulle paljon iloa ja naurua sekä ison määrän mukavia tuttavuuksia. Näistä asioista olen yhä hyvin kiitollinen. On todella hienoa, että 20 vuotta sitten noin kymmenen hengen perustama pieni yhdistys kukoistaa ja on vuosien varrella tarjonnut valtavalle määrälle ihmisiä mahtavia kokemuksia. Onnea Cheza Ngoma. Kiitos kaikille teille, jotka olette vuosien varrella olleet mukana.
Terveisin Outi
