Terhi Tillonen harjoittelee Bugobogobota, joka kertoo peltotöistä. Keppi ilmentää kuokkaa.
36-vuotias lakinainen Terhi Tillonen on harrastanut afrikkalaisia tansseja kuusi vuotta. Cheza Ngomaan hän liittyi pari vuotta sitten muutettuaan pääkaupunkiseudulta Tampereelle. Tanssiryhmän löytyminen vahvisti Terhin päätöksen asettua Tampereelle.
– Pelkäsin, että joudun lopettamaan tanssin. Täältä löytyi kuitenkin mainio opettaja ja hyvä ryhmä.
Terhille afrikkalainen tanssi on ollut kirjaimellisesti henkireikä. Tanssi antaa elinvoimaa sekä fyysisesti että psyykkisesti.
– Helsingissä työni oli todella rankkaa. Tein pitkiä päiviä. Viikoittaiset afrotunnit pitivät minut hengissä.
Vartalon liikkeen lisäksi Terhiä kiehtoo musiikki ja rytmi.
– Afrikkalaisessa tanssissa tanssin ja rummun vuorovaikutus on tärkeää. Kun vartalo harjoituksissa väsyy, rummutus kantaa väsymysten hetkien yli.
Vaikeinta rentous
Terhi harrasti lapsena balettia, mutta afrikkalaiseen tanssiin tutustumisen jälkeen muut tanssit ovat saaneet jäädä.
– Baletti on liian kurinalaista. Liikkeet seuraavat toisiaan säädetyssä järjestyksessä ja tarkalleen oikeanlaisina. Elämänilo ja luovuus puuttuvat.
Vaikka afrikkalainen tanssi ei ole yhtä tarkkarajaista, on siinäkin omat vaikeutensa. Tanssin pitää näyttää ja tuntua helpolta.
– Rentous se vasta vaikeaa onkin.
Bugobogobo on Terhin lempitanssi. Hypyt, nopeat jalkaliikkeet ja kuokkaa esittävän kepin käsittely tekee siitä haastavan. Suomalaiselle vartalolle tanssi on vaikea. Kehon pitää liikkua samanaikaisesti eri suuntiin ja välillä vielä eri tahdissakin. Sitten pitää vielä käsitellä keppiä.
Terhi huomaa, ettei hän juurikaan ajattele tarinoita tanssien taustalla harjoitellessaan.
– Se voisikin antaa rentoutta, jos ajattelisin vartalon liikkeen sijasta tarinoita, hän innostuu.
Teksti: Anita Lintula(c) Anita Lintula
