Anita Lintula löysi Cheza Ngoman tanssiryhmän vajaa kolme vuotta sitten. Puolisentoista vuotta harrastettuaan hän lähti vapaaehtoistyöhön Tansanian Morogoroon ETVO:n, eli Etelän Vapaaehtoisohjelman kautta. Siellä vierähti neljä kuukautta kehitysvammaisten lasten parissa. Osan ajasta Anita opiskeli tanssia ja opetti englantia Bagamoyon katulasten koulussa Usingassa.
– Olin jo jonkin aikaa suunnitellut lähteväni vapaaehtoistyöhön, ja Afrikka oli ollut listalla monien muiden kohteiden joukossa. Lopulta tanssi ratkaisi asian. Tuumin, että jos olen näin innostunut tansanialaisesta tanssista, niin innostun kai monista muistakin asioista siellä. Tanssihan kuvastaa aina jollakin tavalla kulttuuria ja yhteiskuntaa.
Heti alkupäivinä Anita huomasikin, että tanssi on oivallinen tapa kommunikoida, murtaa ihmisten ennakkoluuloja ja häivyttää kulttuurieroja. Tanssi toimi jäänmurtajana niin lasten kuin aikuistenkin kanssa. Ihmisiä hämmästytti, että Anita osasi perinteisiä tansanialaisia tansseja – eiväthän kaikki paikallisetkaan niitä tunne.
Ensimmäisenä iltanaan lähibaarissa Anita ajautui tanssimaan baariemännän kanssa. Baarissa soi tansanialainen pop-musiikki.
– Tanssista tuli yhdistävä tekijä. Ihmiset eivät enää pitäneet minua vieraana ja uskalsivat paremmin tulla juttelemaan. Yksi mies jopa antoi minulle 500 shillinkiä eli nelisen markkaa, jota en ollut kehdata ottaa vastaan.
Tanssi on kommunikointia
Anita pitää tanssia toisinaan jopa puhetta parempana kommunikointivälineenä.
– Puhe on aina yhteydessä kulttuuriin. Vaikka osaisi suahilia hyvinkin, asioita ei välttämättä pysty ilmaisemaan niin, että ne ymmärrettäisiin oikealla tavalla. Tanssi ja liikkuminen puolestaan ovat kaikille ihmisille yhteistä kulttuuritaustaan katsomatta. Puhe voi joskus sekoittaakin asioita.
Suomessa tanssiminen on harrastus, joka rajoittuu aikaan ja tilaan. Afrikassa se on osa jokapäiväistä elämää. Ihmiset voivat tanssia keskellä katua, rannalla tai jäätelökioskilla aiheuttamatta sen erikoisempaa kummastusta. Perinteiset tanssit ovat syntyneet ihmisten jokapäiväisestä elämästä ja työnteosta.
– Suomessa tanssitaan yleensä yleisölle tai korkeintaan itselle. Tansaniassa tanssi on tapa ilmaista tunteita. Siitä voisivat suomalaiset ottaa oppia, Anita huomauttaa.
Afrikkalaisessa tanssissa Anitaa viehättää ennen kaikkea rytmi.
– Elävässä rummussa on jokin käsittämätön voima, joka tempaa mukaansa. Siinä on ihmisen sisäinen rytmi. Minun on helppo uskoa niitä teorioita, joiden mukaan maailman ensimmäiset ihmiset ovat peräisin Itä-Afrikasta.
Teksti: Anne Kohtala(c) Cheza Ngoma ry
