Olen Terhi Tillonen ja toimin Cheza Ngoma ry:n puheenjohtajana 5 vuotta, vuosina 2002-2006, hallituksen jäsenenä olin kauemminkin.
Olin aloittanut afron harrastamisen 1990-luvun lopulla asuessani Espoossa. Olin ihan varma, että joutuisin lopettamaan tuon iki-ihanan harrastukseni muuttaessani Tampereelle vuoden 2000 taitteessa, mutta aika äkkiä löysinkin Menardin ja Cheza Ngoman! Viikoittaiset (joskus jopa 4 kertaa viikossa olleet) treenit pitivät minut hektisen työelämän paineessa hengissä ja kropan liikkuvana ja kunnossa.
Puheenjohtajuuskauteni aikana tapahtui paljon merkittäviä asioita. Fest Afrika näki ensimmäistä kertaa päivänvalon vuonna 2002, kun saimme tansanialaisen Usinga Centerin Tampereelle vieraaksemme ja keksimme järjestää afrikkalaisen tanssin ja musiikin esitysillan Telakalla. Tuolloin kävin myös Radio 957:ssa mainostamassa tapahtumaa ja kertomassa tansanialaisesta kulttuurista. Fest Afrika onkin järjestetty tuosta lähtien joka vuosi. Vuonna 2004 toimme Fest Afrikaan ulkoministeriön kulttuurinvaihtoprojektina Yololi-tanssiryhmän Gambiasta Tampereelle. Tuo vierailu ei päättynyt ihan odotetusti, sillä koko porukka katosi karkuteille kesken kiertueen.
Chezalla oli paljon esityksiä jo tuolloin, esiinnyimme mm. Laukontorilla, Vanhan kirjastotalon puistossa, Viikinsaaressa, Haiharassa, Varalassa, häissä ja monenlaisissa tapahtumissa. Yksi hauska kokemus oli helmikuussa 2004, kun kävimme esiintymässä TV2:n Harakanpesä-ohjelman suorassa lähetyksessä. Merkittävä esiintymistilaisuus tuli syyskuussa 2005, jolloin pääsimme esiintymään Tansanian silloiselle presidentille Benjamin Mkapalle tämän Suomen valtiovierailun yhteydessä Helsingin Kalastajatorpalla. Vuoden 2006 lokakuussa osallistuimme myös silloisen läänintaiteilijan Koskesta Kohonnut -nimiseen projektiin Tampereen Koskipuistossa. Menard oli tehnyt koreografian, jossa yhdistyivät afrikkalainen tanssi ja suomalainen hiihtoperinne afrikkalaiseen musiikkiin istutettuna.
Mielessä on monenmoista illanistujaista, joita pidimme mm. oman kotini alakerrassa. Pidimme kerran myös Cheza Ngoman lauluillan, jossa saimme idean ruveta kirjaamaan niitä ylös. Näin sai Chezan laulukirja alkunsa.
Treenasimme aluksi Vuoltsulla ja sen jälkeen tien toisella puolella työttömien toimintakeskus Etapissa ja välillä myös Ratinan stadionin liikuntatiloissa. Nyt sekä Vuoltsun että Etapin talot on raivattu Ratinan kauppakeskuksen alta pois. Yhdistyksellä oli tuolloin kaksi ryhmää, aloittelevat tanssijat sekä esiintyvä ryhmä.
Afrikkalainen tanssi oli minulle elintärkeä henkireikä. Mielenkiinto Afrikkaan on muutenkin vaikuttanut elämässäni paljon. Olin vuonna 2000 vapaaehtoistyössä Tansaniassa puolisen vuotta ja 2005 olin Länsi-Afrikan kierroksella opintovapaani aikana kolme kuukautta. Monen monta pienempää reissuakin on tuolle mantereelle tullut tehtyä. Innostus on ollut myös akateemista, olen suorittanut Helsingin yliopistossa kandin tutkinnon Afrikan tutkimuksesta. Valmistuin Tampereen yliopistosta tanssintutkimuksen maisteriksi vuonna 2015 ja tein graduni tietysti Chezan tanssijoista. Graduni Rumpujen kutsu – suomalaisen afrotanssijan etninen kompetenssi on luettavissa täältä https://tampub.uta.fi/handle/10024/97798.
Tanssin aktiivisesti vielä muutama päivä ennen tyttäreni syntymistä 2007. Nyttemmin afron tanssiminen on jäänyt vähemmälle ja olen keskittynyt tanssimaan ja opettamaan suomalaisia seuratansseja, mutta afrotanssin taustani näkyy sielläkin, tanssin kuulemma hyvin koko vartalollani. Ja sainhan minä juristin taustastani johtuen suahilinkielisestä laki-sanasta tulleen lempinimen Mama Sheria, jota edelleen kannan ylpeydellä.
