Olen Anna Kinnunen (os. Mattila) ja otin vetovastuun Cheza
Ngoman puheenjohtajana vuosina 2009-2010. Edeltävästi olin toiminut
rahastonhoitajana ja myöhemmin olin mukana hallituksessa. Edelleenkin olen
mukana Chezan Ngoman toiminnassa innokkaana tanssijana.
Vuonna 2009 Tampereella harjoitteli alkeistanssiryhmä ja esiintyvä ryhmä sekä
Helsingissä tanssi- ja rumpuryhmät. Vuoden 2010 syksyllä Tampereella
perustettiin uusi alkeisryhmä, jolloin entinen alkeisryhmä muuttui
vaativammaksi alkeisjatkoryhmäksi, jossa viikoittain tanssi jo pitkään mukana
olleita. Tampereella treenasimme mm. Työttömien toimintakeskus Etapissa,
Toimintakeskus Vuoltsulla sekä Saukkolassa, kunnes vuoden 2010 alusta pääsimme
harjoittelemaan nykyisin vakiopaikaksi tulleeseen Tampereen flamencoyhdistyksen
tiloihin. Helsingin ryhmät harjoittelivat 10 henkilön voimin Studio Krunikassa,
Stadionilla ja Pitäjänmäellä Sibelius-Akatemian salilla. Alkeisryhmien
tunneille osallistui tuolloin keskimäärin 20-25 tanssijaa ja ryhmissä oli aina
iloinen ja hauska meno, esiintyvän ryhmän treeneissä n. 10 henkilön porukalla
keskityimme tosissaan tekniikkaan ja sykkeet nousivat.
Parhaiten molemmilta vuosilta on jäänyt mieleen näytökset, joiden eteen koko
tanssijoukko teki lujasti töitä. Vuoden 2009 näytös oli nimeltään Kariakoo –
torilla Dar es Salaamissa ja se esitettiin Tampereen Ylioppilasteatterissa
kahdesti täydelle katsomolle. Näytös onnistui hyvin ja päätimme hioa taitojamme
ja esiintyä laajemmalle yleisölle. Vuonna 2010 järjestettiin Umoja – Ykseys,
joka esitettiin Tampereella Hällä-näyttämöllä ja Helsingissä Kanneltalolla.
Umojan teemana oli afrikkalaisten ja suomalaisten perinteiden yhdistäminen.
Molempien vuosien näytökset kokosivat yhteen Tampereen ja Helsingin tanssijat
ja soittajat kaikista ryhmistä.
Näytösten lisäksi Cheza Ngoma esiintyi Fest Afrikassa, Fest Afrika Winter
Jamissa ja mm. Tampereen Hämeenpuistossa Puistofiestassa sekä pienemmissä
tapahtumissa. Lisäksi järjestimme työpajan, jossa saimme kokeilla perinteisen
afrotanssin lisäksi reggaetonia ja coupe decalea. Viikoittaisilla
tanssitunneillamme Menard Mponda opetti meille perinteisiä itäafrikkalaisia
tansseja, mutta myös omia haastavia koreografioita, mm. soturitansseja.
Esiintyvä ryhmä innostui treenaamaan lisäksi uudempaa musiikkivideoilla
nähtävää Ndomboloa.
Olen harrastanut tanssia lapsesta lähtien, mutta ensimmäisen kerran lähdin
kokeilemaan afrotanssia muutettuani Tampereelle vuonna 2005. Ystäväni tiesi
Menard Mpondan tanssitunneista ja jäin heti kerrasta koukkuun. Laulaminen
tanssin ohella teki tanssikokemuksesta kokonaisvaltaisen ja antoi vapauttavan
olon. Tanssitunnit olivat hauskoja ja fiilis erilainen kuin aikaisemmin
kokemillani tunneilla. Afrotanssi tarjosi vastapainoa työlle ja myöhemminkin on
auttanut jaksamaan arjessa. Kävin vuoden alkeistunneilla, mutta halusin tanssia
enemmän ja kysyin Menardilta mahdollisuutta päästä mukaan esiintyvän ryhmän
tunneille. Treenaamiseen tuli sitoutua ja tiiviissä ryhmässä olen saanut hyviä
ystäviä. Yhteiset matkat ovat sitoneet porukan kuin yhdeksi suureksi perheeksi.
Pitkäaikainen haave toteutui, kun esiinnyimme viime vuonna Bagamoyon
tanssifestivaaleilla.
Pesti puheenjohtajana oli haastavaa, järjestelyihin ja säätöihin hallituksen
kanssa kulutettiin loputon määrä iltoja, mutta lopulta yhdessä toimiminen on
ollut erittäin antoisaa. Väliin on mahtunut vuosia, jolloin elämässä on ollut
muita haasteita, mutta tuttuun porukaan on ollut mukava palata pidempienkin
taukojen jälkeen. Onneksi afrotanssi ei ole iästä kiinni ja jokainen tanssii
omalla tyylillään!
