Olen Anna Kinnunen (os. Mattila) ja otin vetovastuun Cheza Ngoman puheenjohtajana vuosina 2009-2010. Edeltävästi olin toiminut rahastonhoitajana ja myöhemmin olin mukana hallituksessa. Edelleenkin olen mukana Chezan Ngoman toiminnassa innokkaana tanssijana.

Vuonna 2009 Tampereella harjoitteli alkeistanssiryhmä ja esiintyvä ryhmä sekä Helsingissä tanssi- ja rumpuryhmät. Vuoden 2010 syksyllä Tampereella perustettiin uusi alkeisryhmä, jolloin entinen alkeisryhmä muuttui vaativammaksi alkeisjatkoryhmäksi, jossa viikoittain tanssi jo pitkään mukana olleita. Tampereella treenasimme mm. Työttömien toimintakeskus Etapissa, Toimintakeskus Vuoltsulla sekä Saukkolassa, kunnes vuoden 2010 alusta pääsimme harjoittelemaan nykyisin vakiopaikaksi tulleeseen Tampereen flamencoyhdistyksen tiloihin. Helsingin ryhmät harjoittelivat 10 henkilön voimin Studio Krunikassa, Stadionilla ja Pitäjänmäellä Sibelius-Akatemian salilla. Alkeisryhmien tunneille osallistui tuolloin keskimäärin 20-25 tanssijaa ja ryhmissä oli aina iloinen ja hauska meno, esiintyvän ryhmän treeneissä n. 10 henkilön porukalla keskityimme tosissaan tekniikkaan ja sykkeet nousivat.

Parhaiten molemmilta vuosilta on jäänyt mieleen näytökset, joiden eteen koko tanssijoukko teki lujasti töitä. Vuoden 2009 näytös oli nimeltään Kariakoo – torilla Dar es Salaamissa ja se esitettiin Tampereen Ylioppilasteatterissa kahdesti täydelle katsomolle. Näytös onnistui hyvin ja päätimme hioa taitojamme ja esiintyä laajemmalle yleisölle. Vuonna 2010 järjestettiin Umoja – Ykseys, joka esitettiin Tampereella Hällä-näyttämöllä ja Helsingissä Kanneltalolla. Umojan teemana oli afrikkalaisten ja suomalaisten perinteiden yhdistäminen. Molempien vuosien näytökset kokosivat yhteen Tampereen ja Helsingin tanssijat ja soittajat kaikista ryhmistä.

Näytösten lisäksi Cheza Ngoma esiintyi Fest Afrikassa, Fest Afrika Winter Jamissa ja mm. Tampereen Hämeenpuistossa Puistofiestassa sekä pienemmissä tapahtumissa. Lisäksi järjestimme työpajan, jossa saimme kokeilla perinteisen afrotanssin lisäksi reggaetonia ja coupe decalea. Viikoittaisilla tanssitunneillamme Menard Mponda opetti meille perinteisiä itäafrikkalaisia tansseja, mutta myös omia haastavia koreografioita, mm. soturitansseja. Esiintyvä ryhmä innostui treenaamaan lisäksi uudempaa musiikkivideoilla nähtävää Ndomboloa.

Olen harrastanut tanssia lapsesta lähtien, mutta ensimmäisen kerran lähdin kokeilemaan afrotanssia muutettuani Tampereelle vuonna 2005. Ystäväni tiesi Menard Mpondan tanssitunneista ja jäin heti kerrasta koukkuun. Laulaminen tanssin ohella teki tanssikokemuksesta kokonaisvaltaisen ja antoi vapauttavan olon. Tanssitunnit olivat hauskoja ja fiilis erilainen kuin aikaisemmin kokemillani tunneilla. Afrotanssi tarjosi vastapainoa työlle ja myöhemminkin on auttanut jaksamaan arjessa. Kävin vuoden alkeistunneilla, mutta halusin tanssia enemmän ja kysyin Menardilta mahdollisuutta päästä mukaan esiintyvän ryhmän tunneille. Treenaamiseen tuli sitoutua ja tiiviissä ryhmässä olen saanut hyviä ystäviä. Yhteiset matkat ovat sitoneet porukan kuin yhdeksi suureksi perheeksi. Pitkäaikainen haave toteutui, kun esiinnyimme viime vuonna Bagamoyon tanssifestivaaleilla.

Pesti puheenjohtajana oli haastavaa, järjestelyihin ja säätöihin hallituksen kanssa kulutettiin loputon määrä iltoja, mutta lopulta yhdessä toimiminen on ollut erittäin antoisaa. Väliin on mahtunut vuosia, jolloin elämässä on ollut muita haasteita, mutta tuttuun porukaan on ollut mukava palata pidempienkin taukojen jälkeen. Onneksi afrotanssi ei ole iästä kiinni ja jokainen tanssii omalla tyylillään!