Olen Miimi Tanninen ja olin Cheza Ngoman puheenjohtajana ensimmäisen kerran 2007-2008 ja toisen kerran vuodesta 2018. Olen siis myös tämän hetkinen puheenjohtaja.  

Innostukseni afrotanssiin lähti siitä, että reissailin eri Afrikan maissa ja aina kotiin palattuani huomasin kaipaavani kovasti afrikkalaista elämää. Vuonna 2004 löysin Fest Afrikan, jossa sain käsiini Cheza Ngoman mainoksen, jossa kerrottiin afrotanssitunneista Ratinassa. Sinnepä siis! Intoa oli niin paljon, että puolen vuoden harrastamisen jälkeen tungin puoliväkisin mukaan myös esiintyvän ryhmän treeneihin. Minut otettiin hyvin mukaan porukkaan, vaikka tulinkin mukaan ihan ummikkona ja olin pihalla kuin lumiukko kaikista tansseista. Esiintyvän ryhmän treenit olivat pitkiä ja rankkoja, mutta niissä myös oppi paljon ja tunnelma oli aina innostunut ja lämmin.

Silloinen puheenjohtaja Terhi huomasi nopeasti intoni ja värväsi minut hallituksen sihteeriksi, jona toimin pari vuotta. Yhdistyksellä oli tuolloin vireää toimintaa: runsaan keikkailun lisäksi teimme uudet nettisivut, teetimme Menardille käyntikortteja, kokosimme osaamistamme lauluista laulukirjan, kävimme virkistysmatkoilla, tilasimme ulkopuolisia workshopeja ja panostimme esiintyvän ryhmän mainontaan. Alkeisryhmä pullisteli kävijöitä. Kansan Sivistystyön liitto KSL-opintokeskus tuki toimintaamme taloudellisesti, minkä ansiosta pystyimme pitämään tuntimaksut alhaisina ja kynnyksen harrastaa matalana.

Vuonna 2007 sain vastuulleni puheenjohtajan pestin. Otin tehtävän hyvillä mielin vastaan, koska yhdistyksen tilanne oli hyvällä mallilla edellisen puheenjohtajan ansiosta. Vuonna 2007 yhdistyksellä oli alkeis- ja esiintyvä tanssiryhmä sekä kaksi rumpuryhmää, djembe ja ngoma. Lisäksi Helsingissä treenasivat omat tanssi- ja rumpuryhmä. Menard opiskeli tuolloin Sibelius-Akatemiassa ja vietti pääosan ajastaan Helsingissä, joten muutaman vuoden ajan Cheza Ngoma toimi kahdessa kaupungissa.

Vuoden 2007 kohokohta oli Hällä-näyttämöllä järjestetty 10-vuotisjuhlanäytös Zamani – Päivä Afrikassa, jota varten treenattiin tosi kurinalaisesti. Itse harrastin tuolloin muun muassa kansantanssia ja muistelen, että sieltä taisi löytyä idea yhdistää afroa ja suomalaista kansantanssia pajupilleineen ja kansanlauluineen. Noina vuosina Fest Afrika alkoi laajentua niin suureksi tapahtumaksi, että päätimme irrottaa sen omaksi yhdistyksekseen, mutta samat ihmiset käytännössä toimivat molemmissa yhdistyksissä ja Cheza Ngoma oli luonnollisesti yksi tapahtuman pääesiintyjistä.

2007-08 vuodenvaihteessa teimme ensimmäisen matkan Tansaniaan yhdistyksen porukalla. Reissulla tutustuimme Menardin perheeseen ja kotikulmiiin, vierailimme Sansibarilla, tanssimme, hankimme monenlaista esiintymisrekvisiittaa ja imimme itseemme vaikutteita paikallisilta klubeilta. Tuon reissun jälkeen Cheza Ngoman repertuaariin ilmestyikin enemmän nykytanssia edustava ndomboloryhmä Spice CN, joka oli jotain muuta kuin mihin oli aiemmin totuttu. Perinteinen itäafrikkalainen tanssi oli toki edelleen toimintamme sydän ja myös vuonna 2008 esiinnyimme monissa eri tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Vuoteen 2008 osui myös Menardin 40-vuotissyntymäpäivät, joiden kunniaksi järjestimme hänelle yllätysjuhlat Doriksessa. Parin puheenjohtajavuoden jälkeen koin, että oli aika antaa tilaa uusille, tuoreille toimijoille ja rekrytoin Annan jatkajakseni. Jäin kuitenkin vielä rahastonhoitajaksi.

Afrotanssi ja Cheza Ngoma ovat antaneet minulle todella paljon vuosien varrella. Olen tutustunut valtavan ihaniin ja innostaviin ihmisiin, joista on muodostunut minulle kuin toinen perhe. Opettajana ja persoonana Menard on vertaansa vailla; hän osaa vaatia, mutta myös nauraa. Tunneille oli aina kiva mennä ja jos joskus ennen tuntia väsyttikin, niin tunnin jälkeen olo oli kuin uudestisyntynyt. Perinteisen afrotanssin kokonaisvaltaisuus, tanssin, laulun ja rummutuksen yhteys, kiehtoo minua edelleen. Pidän siitä, että afrikkalainen tanssi liittyy arkeen ja juhlaan, siitä välittyy yhteisöllisyys ja sitä voi jokainen tehdä omista lähtökohdistaan. Cheza Ngoman kautta olen saanut elämääni pienen palan Afrikkaa joka viikko.

Terveisin Mama Maria