Olen Marita Ratia ja aloitin tanssiharrastuksen Cheza Ngomassa 2003. Olin ollut kotiäitinä muutaman vuoden ja tuntui, että kroppa kaipasi nuorena tyttönä aloitettua liikuntaa. Aloitin alkeistanssi- ja djembetunneilla ja joku kerta rohkaistuin kokeilemaan esiintyvän ryhmän treeneissä tanssia. Tunnin päätyttyä Menard tokaisi, että ensi kerralla voisit laittaa päälle jotain muuta kun farkut. Ensimmäinen esiityminen olikin sitten heti seuraavana kesänä 2004, Fest Afrikassa, jonka jälkeen jäin jumiin siihenkin puuhaan, eli aloin pikkuhiljaa auttamaan myös festivaalin järjestämisessä. Alkuun en tiennyt mistään mitään, mutta se tuntui kuitenkin tärkeältä hommalta ja sillä tiellä olen edelleen.
Tanssiharrastus jatkui ja vuonna 2007 päätettiin lähteä porukalla Tansaaniaan, joka oli minulle ensimmäinen kerta Afrikan mantereella. Päästiin tanssimaan Bagamoyossa ja Mbeyassa, ja matka vaikutti suuresti minuun niin tanssin kuin afrikkalaisen elämän tyylin puolesta. Kulttuurishokki iski sitten vasta kotiin palattua, kaupan hyllyjen välissä valikoimaa ihmetellessä.
Kiertelin välillä myös Menardin kanssa kouluissa ja päiväkodeissa, joissa hän piti lapsille tunteja. Tästä innostuneena Nekalan koulun vanhempainyhdistys pyysi minua järjestämään afro-iltapäiväkerhoa alakoululaisille kerran viikossa ja pidinkin sitä muutaman vuoden.
Cheza Ngoman hallituksessa olin mukana monta vuotta, mutta yritin aina välttää puheenjohtajan virkaa, lähinnä Fest Afrikan järjestelyiden takia. Kunnes 2011 otin pestin vastaan ja hoidin sitä pari vuotta. Silloin oli aika moista myllerrystä ja mietittiin jopa koko Cheza Ngoman lopettamista. Tunneilla kävi vähemmän porukkaa ja KSL:n palkkatuki loppui. Esiintymisiä oli kuitenkin sen verran mukavasti, että saimme niistä uutta intoa jatkaa. Piian ottaessa ohjat 2013, toimin vielä varapuheenjohtajana pari vuotta.
Olen ollut mukana kaikissa Cheza Ngoman produktioissa siitä lähtien kun aloitin tanssimisen, matkojakin on tullut tehtyä milloin mihinkin. Ikimuistoinen reissu Islantiin ja sokerina pohjalla viimesyksyinen Tansaanian matka Bagamoyo Arts festivaalille. Parasta tässä kaikessa on kuitenkin olleet ne IHMISET, joiden kanssa tätä kaikkea on saanut harrastaa, unohtamatta musiikin ja tanssin voimaa, mitä keho ja mieli tarvitsee ja rakastaa
